Ilma-alusten vakuutusvaatimukset määrittelee EU-asetus ja ilmailulaki

Ilma-alusten vakuutusvaatimukset asettaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus
(EY) N:o 785/2004. Näitä vaatimuksia täydentää Suomessa vuoden 2009 lopussa voimaan
astunut Ilmailulaki (1194/2009). Ilmailuhallinto on kumonnut vanhentuneena kansallisen
ilmailumääräyksen OPS M1-22, Ilma-alusten vakuutukset.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/2004 lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista (pdf) – eli niin sanottu ilmailun vakuutusasetus – tuli voimaan 30.4.2005. Euroopan unionin asetukset ovat Suomessa suoraan voimassa olevaa oikeutta eli asetusta noudatetaan Suomessa sellaisenaan. EU-asetusta täydentää uusi Ilmailulaki (1194/2009) (pdf). Vuoden 2009 lopussa voimaan tulleessa ilmailulaissa säädetään vakuutusvaatimukset, jotka ilmailun vakuutusasetuksen mukaan voidaan kansallisesti määrätä.

Uuden ilmailulain mukaan matkustajien alennetun vakuutusturvan määrä, joka vaaditaan suurimmalta sallitulta lentoonlähtömassaltaan enintään 2700 kg:n ilma-aluksilla muilla kuin kaupallisilla lennoilla, on 125 000 SDR eli erityistä nosto-oikeutta. Istuinpaikkavakuutuksen määrä on 10 prosenttia ilmailun vakuutusasetuksen mukaisesta matkustajien vakuutusmäärän perusvaatimuksesta, joka on 250 000 SDR, eli 25 000 erityistä nosto-oikeutta.

Vakuutusasetuksen suomennoksessa on virhe

Ilmailuhallinto on todennut, että vakuutusasetuksen suomennoksessa on valitettavasti virhe. Virhe on asetuksen 2 artiklan kohdassa g.

Vakuutusasetuksen 2 artiklan kohta 2 g on virheellinen, sillä se jättää eräät ilma-alukset vakuutusasetuksen vaatimusten ulkopuolelle. Oikea käännös on: "Ultrakevyisiin lentokoneisiin ja muihin ilma-aluksiin, mukaan lukien purjelentokoneet, joiden suurin sallittu lentoonlähtömassa on alle 500 kg ja joita …".

Lisätietoja

Uusi Ilmailulaki (1194/2009) (pdf)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 785/2004 (pdf)

Tulosta tämä sivu

Sivun alkuun